Noora ja kavioeläimet: #2: Maanantain ratsastustunti

Maanantaina olin tunnilla Moonalla. Otettiin aluksi pysähtymisiä ja siirtymisiä raviin ympyrällä verkaksi.

Poni tuntui todella energiseltä, kuten aina, mutta energiaa riitti vain juoksemiseen. Siispä junnailtiin ympyrällä jonkin aikaa siirtymisten parissa, mutta ei kauaa, koska oli niin kuuma. Onneksi nyt on jo viileämpi sää, että kenttäkään ei enää pölise niin paljoa. Monet kuvat epäonnistuivat pölyämisen takia, eikä siitä syystä esimerkiksi loppuraveista saanut yhtään kuvaa, vaikka se olisi ollut tunnin paras hetki.

Postauksen kuvat otettu Tiian toimesta

Kun olimme tehneet paljon siirtymisiä, ravasimme ympyrää ja pyrimme hidastamaan ravin tahtia. Samalla ponin oli tarkoitus alkaa kulkemaan kootummassa muodossa. Tämä onnistui meiltä jotenkuten, Moona kulki ihan hyvin.

Tämän tunnin olin päättänyt kokeilla mennä ilman hanskoja, joten kun tehtävän aikana kaikki me tuntilaiset otimme normaalia lyhemmät ohjat, sain nimettömiin sormiini rakot. Lyhyt ohja ja kädelle painava poni ei ollut hyvä yhdistelmä.

Paha tapa vääntää käsi tuolla tavalla, eikä aukaista sitä,
on tullut takaisin. Välillä näytti jo, että olisin päässyt siitä tavasta eroon

Moona on todella herkkä pohkeelle ja istunnalle, mutta ohjaa se ei niin kuuntele. Sillä on myös menty niin paljon alkeistunneilla, että se ei oikein muista kokoamista, eikä sillä riitä siihen kunto. Siispä kun ponilla on saanut mentyä muutaman pidemmänkin hetken oikein nätisti, se alkaa painamaan entistä enemmän käsille. Tosin, en ole koskaan saanut sitä kevyeksi kädelle, enkä ole kuullut kenenkään muun saaneen. Juuri siitä syystä, ettei sillä riitä kunto tai lihakset siihen. Koko sen kunto menee siihen, että se vain juoksee ja juoksee apuja karkuun.

Ravitehtävien jälkeen siirryimme uralle, jossa teimme niin sanotusti siksak-väistöä. Eli pitkän sivun alussa kuusi väistöaskelta keskelle kenttää päin, suoristus, ja väistö takaisin uralle. Näitä tehtiin pitkälle sivulle aina tilanteen mukaan niin monta kuin mahtui, eli noin kahdesti tai kolmesti.

Moona väistää hyvin. Sille on ehkä jopa istutettu aivoihin liikaa väistön makua, sillä se kirjaimellisesti väistää myös taivuttavaa pohjetta.

Väistöt menivät pääsääbtöisesti todella hyvin, tosin alussa etujalat jäivät takajalkoja jälkeen. Onneksi sain korjattua tämän muistamalla sen molemman pohkeen tuen, jota tarvitaan aina!

Kun väistöt oli väistetty, rupesimme laukkahommiin. Tehtävä oli kiva yksinkertaisuudessaan; Liikutaan uralla, R-kirjaimen, eli kentän keskeltä kaarto radan poikki,jonka keskellä pysähdys ja siitä laukannosto. Laukkaa mentiin uralla muutama askel. Jokaisen kaarron jälkeen vaihtui suunta, ja jos tuli oikeasta kierroksesta, nostettiin vastakkainen, eli vasen laukka.

Tehtävä oli helppo, mutta siinä oli paljon miettimistä. Kun ravasi uralla, sai miettiä, ettei poni juokse karkuun. Piti miettiä myös paljon, että antaa oikeat avut laukannostossa, ettei Moonalla nouse väärä laukka.

Hyppy laukalle nostossa

Lopuksi otimme loppuverryttelyksi kevyttä ravia. Apujen läpisaamiseen meni aikansa, ja vasta loppuraveissa poni oli oikeasti kuulolla. Se ei edes painanut kädelle! Tämä tunti ei ollut onnistuneimmasta päästä, mutta sitä en edes ihmettele, koska viime tunti Moonan kanssa meni aivan superisti! Ei pitäisi aina olla niin ankara itselleen, nytkin tuntui, että oli mieli ihan maassa tunnin jälkeen.